Rogersin (Rogers E.M.) teoriassa omaksujat luokitellaan viiteen kategoriaan:
- Innovoijat (innovators) – 2–3% väestöstä: uskaliaita, koulutettuja, omaavat useita informaation lähteitä;
- Varhaiset omaksujat (early adopters) – 10–15% väestöstä: sosiaalisia johtajia, suosittuja, koulutettuja;
- Varhainen enemmistö (early majority) – 30–35% väestöstä: vastaanottavaisia tultuaan vakuuttuneiksi innovaation omaksumisen hyödyistä, useita eri sosiaalisia kontakteja;
- Myöhäinen enemmistö (late majority) – 30–35% väestöstä: skeptisiä, perinteisiä, alempi sosio-ekonominen asema;
- Hitaat omaksujat (laggards) – 10–20% väestöstä: vastustavat aktiivisesti uusia innovaatioita, naapurit ja ystävät pääasiallinen tiedonlähde, pelkäävät velkaantumista.
Rogersin innovaatioiden diffuusioteorian mukaan innovaation leviämiseen vaikuttaa se, millaisena mahdolliset omaksujat kokevat sen tarjoaman
- suhteellisen hyödyn aiemmin käytössä olevaan välineeseen verrattuna,
- yhteensopivuuden aiempien kokemusten, arvojen ja tarpeiden kanssa,
- monimutkaisuuden,
- kokeiltavuuden ja
- näkyvyyden.
Keskeisiä tekijöitä ovat myös sosiaalisen systeemin normit, viestintätavat, muutosagentit ja mielipidevaikuttajat. (Rogers 2003, 15–17.)
Lähde: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti